maanantai 8. joulukuuta 2014

Sivujen päivitys kesken....

Eipä ole riittänyt aika näiden sivujen päivittämiseen. Alku vuonna palasin äitiyslomalta töihin ja kaikki aika tuntuu menevän arkisiin asioihin. :)

Näyttelyitä on tänä vuonna ollut kolme. Laitilan ryhmis huhtikuussa Uffen kanssa, Kesäkuun spanielierkkari Tammelassa molempien kanssa ja vielä Uffe Maailman voittajassa Elokuussa. No ei mitään mainittavaa menestystä, tuloksina EH:ta ja yksi H... Nyt viikonloppuna olisi ollut voittajanäyttely, johon olin Uffen ilmoittanut, mutta oma sairastuminen pakotti jäämään kotiin... :( Ei vielä päästy aloittamaan Uffen kanssa veteraanikehiä. No keväällä uusi yritys. :)

Toukokussa lensin ruotsiin ja kotiin tuomisina oli pieni kooikerinarttu Cirtap's Prinses Isadora v Mandy-K "Nuppu". Kotiin Nuppu ei tosin jäänyt vaan muutti sijoitus kotiin Laitilaan Wallinien perheelle, joilla jo ennestään on Nekku-kooikeri. Tulevaisuus näyttää mitä pienestä kasvaa ja saadaanko pentujakin joskus. Syyskuussa oli ensimmäiset pentunäyttlyt ja ne meni loistavasti Nupun ollessa ROP-pentu!

Terveyden puolesta on tämä vuosi mennyt ihan kivasti. Ei suurempia vaivoja, Uffelle yksi antibioottikuuri eturauhaseen, mutta ei muuta. Hieroojalla on pari kertaa käyty, fyssarikäynnit ovat jääneet syystä tai toisesta... Uusia aikoja voisi taas varailla, tulisi tarkistettua tilanne. Vaivoja ei kuitenkaan ole ollut.

Tässäpä lyhyesti meidän uutiset. Arjesta ei niin ole kirjoitettavaa, joten hiljaiselo tulee varmaankin jatkumaan kevääseen asti. Jos silloin saisi heti näyttelyuutiset tänne päivitettyä. :)

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Vähän päivitystä kuulumisiin...

Aika kuluu ja päivitykset tekemättä...
Lokakuussa Uffelle tuli täyteen 7 vuotta! Tämän vuoden lopulla päästään siis näyttelyissä veteraanikehiin. ;) Maailman voittaja-näyttely ja spanieli erkkari ovat molemmat harmittavasti juuri ennen ja vielä noissa näyttelyissä "joudutaan" valioluokkaan.


Joulukuun alussa vein Islan röntgeniin. Suurempaa vaivaa ei ollut, mutta halusin varmistaa luuston kunnon, ettei tarvitsisi turhaan miettiä miten asiat ovat. Ja varsinkin, kun Islan tassujen nuoleminen alkoi pahenemaan ja se on usein ollut kivun merkki, fyssarikäynnit ja cartrophenit ovat siihen ennen auttaneet. Ja tosiaan on niitä takapakkeja Islan kanssa ollut niin paljon lonkkaleikkauksen jälkeen, että senkin vuoksi... Eläinlääkärissä odottelu oli erittäin pitkää ja kun kaikki kuvat oli otettu, niin hoitaja ja lääkäri vielä juttelivat keskenään ja päättivät ottaa lisäkuvia... Eikä mulla ollut tässä välissä mitään tietoa, että miksi vieläkin kuvataan... No löydöksiä luustossa oli, muttei onneksi mitään kovin vakavaa tai suurta. Eniten huolta tulevaisuudessa tulee aiheuttamaan niskasta löytyneet kaksi kalkkeutunutta välilevyä. Mutta tällä hetkellä tilanne on vielä hyvä, eikä niistä ole Islalle vaivaa. Toinen löydös oli molemmissa etutassuissa kalkeutuneet nuljuluut, joita tosin oli molemmissa vain yhdet kalkkeutuneet. Nämäkään eivät lääkärin mukaan aiheuta mitään vaivaa Islalle eivätkä välttämättä tule koskaan vaivaamaankaan. Tai jos vaivaavat, niin niiden poisto on suht helppoa. Selkä oli tosi hyvässä kunnossa, ei mitään vikaa, samoin kuin takatassutkin. Joten normaalia elämää jatketaan. Mitään ohjeita eläinlääkäri ei antanut, mutta pannan vaihdoin samantien valjaisiin, niskan kuormitusta vähentääkseni. Ja kai pitää rajoittaa Islan hyppäämistä esim. autosta alas, etutassujen takia... Tassuihin Isla sai voidekuurin, jotta saataisiin nuoleminen vähenemään.

Joulukuun puolivälissä olikin sitten Islan sterilisaatio ja se meni hyvin. Ennen sterilisaatiota vein Islan pissanäytteen tutkittavaksi ja sieltähän löytyi kiteitä, mutta muuten kaikki ok. Joten siirryttiin sitten taas erikoisruokaan ja sitä jatketaan edelleen. Sterilisaatiohaava kutitti Islaa kovasti ja se raapikin kyljet melkein verille... Ei onneksi yltänyt haavaan asti. Pidin välillä sukkia takajaloissa ja välillä viritin pienen paidan Islan päälle, mutta kumpikaan konsti ei ollut kovin tehokas. Vasta kun älysin laittaa rikkoituneelle iholle hunajavoidetta, niin raapiminen väheni ja iho parani tosi nopeasti. Kauluria pidettiin harmittavan pitkään, kun itsestään sulivat tikit eivät kovin nopeaan sulaneet...

Heti sterilisaation jälkeen oli Pohjoismaiden voittaja, jonne menin Uffen kanssa. Uffella oli turkki päässyt kuivumaan aika pahastikin ja siitä tuomari verotti sen verran, että EH:n kanssa tultiin kotiin. :D Muuten arvostelu oli hieno ja tuomari vielä erikseen kehui Uffen olevan hyvässä kunnossa ikäisekseen. Ja Uffen luonteesta tuntui tykkäävän myös. ;)

Näyttelyn jälkeen ei mitään juuri olekkaan tapahtunut koirien osalta. Oli Joulu ja uusi vuosi sekä mun töihin paluu hoitovapaalta. Tässä onkin nyt menty uutta arkea opetellessa ja kesää odotellessa. Nämän talven kelit ovat mitä ovat ja jo nyt on kovin keväistä. Lenkkien jälkeen on kovin kuraisia koiria...


Kesälle olisi ainakin kolmea näyttelyä suunnitteilla, joista Uffe tulisi kaikkiin ja Isla ehkä yhteen. Ainakin nyt Isla on hyvässä kunnossa näyttelyitä ajatellen, liikkuu hyvin jne. eikä turkkikaan ole vielä mennyt sterilisaation jälkeen huonoksi. SE viimeinen CACIB on edelleen suurena haavena Islalle, mutta ei se koiraa paremmaksi tee, eikä huononna, jos sitä ei tule. Jotenkin se vain olisi se viimeinen palkinto mulle itselleni, siitä mitä kaikkea Islan kanssa on koettu... <3

torstai 10. lokakuuta 2013

Spanieliliiton päänäyttely

Viime lauantaina 5.10. oli spanieliliiton päänäyttely Hyvinkäällä. Islan olin sinne ilmoittanut ja kehään Isla pääsikin. Uffe jäi nyt tänä vuonna pois, Uffen vuoro on sitten joulukuun voittajanäyttelyssä.
Tänä vuonna tuomarina oli hollantilainen Simons Alfons, kooikereita oli ilmoitettu 73 kpl: 16 pentua, 32 urosta ja 25 narttua. Mukava määrä punavalkoisia siis paikalla, vain muutama oli poissa. Pentuluokassa Kossi (Islan veljenpoika ja jotain sukua myös Uffelle...) pärjäsi hienosti, paras urospentu ja lopuksi vielä ROP-pentu! Hieno aloitus ekassa(??) näyttelyssä! VSP-pennuksi valittiin Roosnell kennelin kasvatti Iita. Onnea molempien ommistajille! :) Kovin montaa KP:tä ei tuomari jaellut ja saman oloinen tiukka linja jatkui uroksissakin, hyvin vähän tuli alkuun ERIä, vasta valioluokassa alkoi tulla punaista nauhaa ja SA:ta. Valioluokan voiton vei komea Cola (myöskin Uffen ja Islan yhteinen sukulainen), joka oli lopulta myös paras uros! Sertin saanut Benny valioitui ollen PU 3, urosten toinen oli veteraaniluokan voittaja Shanti ja neljänneksi sijoittui Uuke. Onnea!
Tuomari tutki koirat tosi tarkkaan ja saneli pitkät arvostelut. Narttujen alkaessa oltiin jo paljon aikataulusta myöhässä. Kooikereilla oli myös harjoitusarvostelija, joten sekin hidasti aika paljon. Uffen ja Islan yhteiset sukulaiset jatkoivat hienoilla tuloksilla, kun Nita voitti junioriluokan ERI:llä ja SA:lla, kaunis tyttö! Ennen valioita, SA:n saaneita narttuja oli vain kaksi. Isla sai hienosti ERI:n! Olin niin iloinen tyttösen esiintymiseen! Suurimman osan aikaa keskittyi vain minuun (siis nakkeihin) eikä juurikaan huomioinut muita koiria. Liikkeissä oli mulle vaikeinta pitää oikeaa vauhtia, Uffen kanssa on tottunut menemään täysillä, mutta Islan kanssa ei voi mennä kuin reipasta kävelyä. Varsinkin nyt kun leikattu jalka on kuitenkin toista hieman lyhyempi ja nopeassa vauhdissa koiran kävelytyyli muuttuu ei niin kauniiksi... Hyvin Isla kuitenkin meni ja seisoikin nätisti, oli siis ERI:nsä ansainnut. Valionarttujen sijoitukset tulikin suurena yllätyksenä, tuomari tykkäsi Islasta niin paljon, että tyttöhän sijoittui ensimmäiseksi! Mahtava fiilis oli kävellä ykköspaikalle kaiken kokemamme jälkeen. Ainahan Isla on ollut kaunis ja näyttelyissä pärjännyt, mutta tämä palkitsi minut siitä urakasta, joka on Islan kuntoutuksen eteen tehty! Parasnarttu-kehään menessä oli teoriassa vain kolme vaihtoehtoa voittajaksi, junnu- ja nuortenluokan voittajat ja Isla. Enpä silti oikeasti osanut odottaa, että Islasta tulisi myös narttujen paras, toiset kun olivat niin nättejä! Mutta niinpä me vain seistiin "ykköspallilla"! :D
ROP-kehään päästiin siis kisaamaan upeaa Colaa vastaan. Voiton olisin Colalle antanut enemmin kuin mielelläni, mutta tuomari antoi kuitenkin ROP-ruusukkeen meille!!
Isla siis voitti, ihan uskomatonta. Lähdin hakemaan hyvää kokemusta ja olin äärettömän iloinen jo pelkästään ERI:stä! Päivästä tuli siis pitkä, kun jäätiin odottelemaan vielä loppukehiä, jotka olivat sitten pari tuntia myöhässä...
Kuva: Suvi Tyynismaa
Kuva: Suvi Reini
Ekana Kossi pääsi esiintymän isoon kehään ja hienosti sijoittui toiseksi! BIS-VSP kehässä esiintyi sitten Cola ja sekin sijoittui hienosti neljänneksi! Vau, onnea Kati ja Marja-Leena sekä tietenkin kasvattaja Anne!!
Islan kanssa mentiin siis BIS-kehään päivän päätteksi, molemmat tosi väsyneinä. Mutta hienosti Isla kuitenkin jaksoi vielä esiintyä. Kun neljäs ja kolmas oli sijoitettu, olin jo varma, ettei kooikeria sijoiteta, niin kuin yleensäkin isoissa kehissä. Mutta tuomaripa ojensi sinisen BIS-2 ruusukkeen mulle! Mahtavaa, eipä ole ennen osunut kohdalle BIS-sijoitusta! :)
Uskomaton päivä kaikin puolin. :)
Cirtap's Unique Isla van Unika-K  BIS-2
Kuva: Suvi Reini

Seuraavana vuorossa on tosiaan voittaja-näyttelyt, joihin Uffe on ilmoitettu yhdelle päivälle.
Uffen kanssa olisi myös tarkoitus päästä vähän useammin agilitykentälle, jos saataisiin meidät vielä kisakuntoonkin ennen ennen Uffen "eläköitymistä". :) Seuran mestaruuskisoissa käytiinkin Uffen kanssa syyskuun alussa ja kivaa oli virheistä huolimatta. Syyskuussa oltiin myös Luonais-suomen spanielikerhon järjestämässä koulutuksessa, josta saatiin paljon hyviä vinkkejä treenattavaksi, kunpa vain pääsis useammin treenamaan...

maanantai 26. elokuuta 2013

Välillä jotain kivaakin! :)

Nykyään tulee kaikki uutiset kerrottua facebookin puolella, niin jää tämä blogin kirjoittaminen vähiin...
Tosiaan 7.8. oli Islan kontrolliultra ja virtsarakko todettiin puhtaaksi, ei kiviä!! Jes! Saatiin lopettaa antibiootti ja aloitettiin nivelravintolisien antaminen uudestaan. Erikoisruokaa Isla syö vielä muutaman kuukauden, mutta pikku hiljaa saa ruokaan listätä muutakin, kunhan virtsan pH:ta seurataan. Jos pH nousee, niin sitten Isla saa vain erikoisruokaa, mutta nyt on pienet kokeilut kuitenkin olleet ok. Toki annan Islalle edelleen karpaloa joka päivä, jottei pH nousisi.
Samalla lääkärikäynnillä Islalle aloitettiin myös uusi Cartrophen pistoskuuri ja kipulääke lopetettiin. Nyt Isla on saanut kolme piikkiä ja näyttäisi tassujen nuoleminen jo vähentyneen, keskiviikkona saa vielä yhden piikin tällä erää. Pitää muistaa myös selvittää lääkkeen dopingaika, erkkariin ilmoittautuminen päättyy pian! :)

7.8. käytiin illalla Uffen kanssa Mynskin epiksissä vähän mölleilemässä mini-luokassa! :D Medi hyppyjä ei olla vielä otettu juurikaan, joten siksi mineihin. Ptikästä tauosta huolimatta rata meni hienosti, toki helppona mölliratana ja ilman kontakteja en osannut muuta odottaakaan. Vaikka helposti tuollakin radalla olisi voinut Uffe lähteä väärille esteille. :)

Tässä video meidän suorituksesta:

Nyt on Islalla juoksut ja Uffe hoidossa. Harmittavasti osui juuri nyt, kun olis ollut kiva mennä treenaamaan. Ja lauantaina olis seuran agimestaruuskisat. Tarkoitus olisi Uffen kanssa osallisstua, mutta eipä ole edelleenkään juuri medihyppyjä hyppinyt ja Islan juoksut kesken... :/ Mutta Uffen hyppäämisessä ei mitään vikaa, joten sen puolesta vois jo hyppyjen korkeutta nostaa. Ja Islan juoksujen alustakin on sitten yli kaksi viikkoa. (Oikeastaan kyllä liian aikaisin Uffe tulis takas kotiin...)

torstai 1. elokuuta 2013

Hyviä ja huonoja uutisia, sekä eläinlääkärin odottelua...

Nyt piti oikein kalenteri kaivaa esille, jotta muistaisin mitä tässä välissä onkaan taas tapahtunut... Luvassa siis luotteloa tapahtumista... :)

Islan lääkäriaikaa päädyttiin kuitenkin siirtämään reilulla viikolla eteenpäin Islan hyvän voinnin vuoksi. pH oli laskenut eikä oireita juuri ollut, niin tuntui turhalta mennä lääkäriin heti. Lääkärikin oli sitä mieltä, että katsotaan ensin mitä normaali pH tekee jne. Lääkäri oli siis 19.6. ja pissanäytteestä löytyi edelleen virtsakiteitä sekä runsaasti kokkibakteereita. Nopea vilkaisu ultralla näytti ainakin pari virtsakiveä rakossa... pH:n lasku ei siis vaikuttanut mitenkään, vaikka toki oli hyvä asia. Aloitettiin taas siis ab-kuuri. Tällä kertaa vähintään kuukauden mittainen, jonka jälkeen taas uutta kontrollia. Onneksi Isla vaikuttaa tosi iloiselta ja muutenkin normaalilta, joten ei suurta hätää näytä oleva, vaikka onkin ikävä ja vaikeahoitoinen vaiva.
Samana päivänä oli Uffella hierojalle aika. Pientä jumia rintarangassa ja vähän enempi lannerangassa, mutta jumeja saatiin hyvin auki ja liike selässä oli parempi hieronnan jälkeen. Tässä vaiheessa eturahaslääkekuurista oli kulunut n. 2 viikkoa, jossa ajassa sen pitäisi alkaa tosissaan tehoamaan. Jossain määrin olin varma, että lääke on ollut tehokas, mutta täyttä varmuutta siihen ei vielä osattu sanoa, jumeja kuitenkin oli lannerangassa...

Seuraavalla viikolla olikin taas Islan aika Piiralle. No Isla on mielestäni nyt kesän aikana liikkunut hyvin, mutta Piira löysi kovastikin jumeja ja lukkoja... :( Niin rintarangassa, kuin lannerangassakin, myös SI-nivelet olivat arat. Isla olikin aiempia hoitokertoja levottomampi... Jumit saatiin kuitenkin Islaltakin hyvin auki. Toivottavasti alkaisi jo tuo virtsakiviongelma selvitä, niin voisi taas alkaa antamaan nivel-ravintolisiä!!

Heinäkuun alussa huomasin Islan rapsuttavan korviaan jatkuvasti. No hiivahan siellä kutitti.... Eläinlääkäri onneksi antoi reseptin puhelimitse, niin ei tarvinnut lääkäriin asti taas lähteä Islaa viemään. Hoidoksi saatiin 2 viikon kuuri korvatippaa. Antibioottikuurissa tuleekin sopivasti kuukausi täyteen, kun korvatippakuuri loppuu. Saadaan samalla kontrollikäynnillä molemmat tarkistettua. Ja toivon todella, että alkais Isla jo parantua!!!

9.7. oli sitten Uffen vuoro mennä fyssarin käsittelyyn ja kerrankin tuli hyviä uutisia! Kuulemma jotain pientä jäykkyytä löytyy edelleen, mutta vaikutti ihan eri koiralta kuin ensimmäisellä hoitokerralla! Pitkävaikutteinen eturauhaslääke on siis selvästi tehonnut ja kun eturauhasen kipu on hellittänyt, niin ovat lihaksetkin rennommat eikä ranka jumiudu sen takia. Saimme luvan lähteä varovasti aloittelemaan agilitya! Jee! Samalla viikolla tulikin käytyä sekä agilitykentällä että uittamassa Uffea. :)

14.7. Isla täytti 4 vuotta! Kyllä aika on taas rientänyt. :)


17.7. Vein Islan pissanäytteen tutkittavaksi ja viimein tuli tästäkin hyviä uutisia!! :) Ei löytynyt proteiineja, ei nitriittejä, ei kiteitä eikä verta!! Mikroskoopilla näytteen värjäämisen jälkeen oli juuri ja juuri havaittavissa pari kokkibakteeria muistuttavaa pistettä, muttei muuta! Viimeksi mikroskoopissa ei muuta näkynytkään kuin bakteereita ja kiteitä ja ihan ilman värjäystäkin näkyivät selvästi. Antibioottia päätettiin kuitenkin jatkaa, jotta tilanne ei pahentuisi. Ultra-aika on varattu 7.8., jolloin varmistetaan virtsarakon tilanne. Jos kivet ovat sulanneet antibiootti saadaan viimein jättää pois. Kyllähän sitä on jo nelisen kuukautta mennytkin!!
Lähes heti näiden hyvien uutisten jälkeen alkoi taas Islalla tassujen nuoleminen ja ranteista karvojen pureskelu... Eli ovat siis jalat kipeät. :( Aloitettiin sitten kipulääkekuuri eläinlääkäriin asti ja silloin olisi tarkoitus antaa taas Cartrophen pistos. Viime syksynä siitä ainakin oli apua. Jos kiviä ei enää löydy, niin saadaan myös alkaa suunnittelemaan Islan sterilisaatiota. Juoksut ovat todennäköisesti tässä kuussa, joten sterilisaatio menee ainakin lokakuulle asti. Myöskään heti Cartrophen pistoskuurin jälkeen ei saa tehdä leikkauksia verenvuotovaaran vuoksi. Pitää myös selvittää pistosten dopingaika, jospa saisin Islan vietyä Hyvinkään erkkariin, Uffehan on dopingilla sen eturauhaslääkkeen takia, onkin muuten Uffella eka vuosi kun tämä näyttely jää välistä... :(

Kylläpä se ensi viikon ultra jännittää! Pitäkää kaikki peukut pystyssä ja toivotaan parasta!!

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Näyttelyitä ja lisää eläinlääkäriä

18.5. oli Mynämäellä kaikkien rotujen näyttely. Aamupäivän olin tarkistamassa rokotuksia ja puolen päivän paikkeilla esitin yhden westie-tyttösen elämänsä ekassa näyttelyssä. Alku meni kivasti ja koira esiintyi reippaasti, mutta juuri ennen yksilöarvosteluja tuli tarve löytää äiti jostain eikä namitkaan enää kelvanneet. Esiintyminen hieman siis kärsi, mutta EH kuitenkin tuli ja kehoitus kehätreeniin. Toivottavasti tulee tälle tyttöselle vielä joku näyttely eteen. :)
Uffe oli siis ilmoitettu kehään neljän muun kooikerin lisäksi. Tuomarina oli Irina Poletaeva, joka ilmeisesti arvosteli kooikereita ekan kerran virallisesti?? No tuomari osottaitui kuitenkin melko tiukaksi. Uffelle kuitenkin ERI, mutta ilman SA:ta. Viidestä kooikerista vain Viola sai SA:n ja oli siis myös ROP. Onnea Teija ja Riitta!!

29.5. Olin varannut Uffelle eläinlääkäriajan eturauhasen ultrausta varten. Isla oli juuri muutaman päivän sisällä pissannut kahdesti sisälle, joten otin Islankin varoiksi mukaan. Molemmilta eka pissanäytteet purkkiin. Ensin ultrattiin Uffe. Olikin aluksi miettimistä, että miten se onnistuu, kun viime aikoina on eläinlääkärikäynnit olleet melko vaikeita. No otettiin kuitenkin "riski" ja nostettiin Uffe pöydälle seisomaan, normaalisti ultra otetaan koiran maatessa selällään, mutta sitä olisi ollut turha Uffella yrittää. Olin lähes varma, että hyppää heti pöydältä alas, mutta sinne jäi seisomaan niin nätisti ja rauhassa odotteli namia!! :) No alkoi se namin syöminen sitten kyllä nostamaan kierroksia, mutta ei edes huomannut lääkärin touhuja. ;) Ultralla selvisi, että eturauhanen tosiaan on suurentunut. Oli halkaisijaltaan n. 3cm, normaali koko jäi multa kyllä ihan epäselväksi... Eikä löytynyt yhtään kystaa!! Kystille ainut hoito toitaapi olla koiran kastraatio. Mutta Uffe saa nyt vielä pitää pallinsa ja aloitettiin viikon Ypozane kuuri, joka estää testosteronin vaikutuksen eturauhaseen, mutta ei vaikuta siittiöiden tuotantoon, kuten aiemmin Uffelle annettu Tardak (jolla siis ohi menevä vaikutus). Uffen pissanäytteestä selvisi myös Uffen pH:n nousseen 8:an ja virtsassa oli myös proteiineja. Uffelle siis ruuan vaihto eteen ja viikon c-vitamiinikuuri, jonka jälkeen kontrollinäyte.

Islan pissan pH oli edellen 8 ja lisäksi löytyi nitriittejä, joita ei juuri koskaan ole koirilla... Mutta kuulemma johtuu todennäköisesti pitkittyneestä tulehduksesta. Siis kolmen viikon erikoisruuan ja kahden viikon antibiootin jälkeen ei mitään muutosta!! Ruuan olisi pitänyt laskea tehokkaasti pH:ta alas ja antibiootin tietty tappaa bakteerit, mutta eipä ole toiminut... No Islalle myös c-vitamiinia sekä karpaloa ja viikon päästä uusi näyte. Molemmilta lähti näytteet viljelyyn ja seuraavana päivänä selvisi, että Islan pissa tosiaan kasvaa edelleen bakteereita ja Uffen ei. Herkkyysmäärityksen mukaan Islan syömä antibiootti pitäisi olla tehokas tähän bakteeriin, mutta ei mitään käsitystä miksi ei ole auttanut...! Tässä vaiheessa (perjantai) huomasin, että Islan erikoisruoka alkoi loppumaan. Isla oli siis syönyt Hill'sin kivien sulatusruokaa säilykkeenä. Säilykeruoka ei ole omasta mielestäni kovin kivaa koiralle syöttää, siitä on enemmän "vaivaa" kuin nappulasta ja hirmu määrä tölkkejäkin kertyy kaappiin keräykseen vieteäväksi. Ja koska tässä ruuassa oli aineluettelossa ekana vilja, niin tilasin apteekin kautta Royal Caninin vastaavaa nappularuokaa, jossa ei ole viljaa. Säkki saapui sopivasti tiistaina apteekkiin, kun aamulla meni viimeinen annos purkkiruokaa. Samoihin aikoihin loppui c-vitamiini, mutta sitä en ostanut lisää jostain syystä... Tiistai-iltaruoka oli siis suoraan pelkkää RC:n nappulaa (ja karpalo sekä ab).

Keskiviikko aamuna vein kontrollinäytteet tutkittavaksi. Uffen pH oli laskenut 5:teen ja proteiinien määrä vähentynyt kolmesta plussasta yhteen! Ruuan vaihto ja c-vitamiini siis auttoi! Ja ilmeisesti myös eturauhaslääke, kun proteiini oli laskenut. Hienoa! :) Mutta Islan pH oli edelleen 7,5, eli edelleen liian korkea vaikkakin hieman laskenut, nitriittejä oli edelleen vahvasti ja uutena vielä proteiineja!!
Päädyttiin torstaina eläinlääkrin kanssa, että syötän ab:n loppuun pe aamuna ja sitten annetaan bakteerien kasvaa ja otetaan maanataina uusi näyte punktiolla ja lähetetään se tarkempiin tutkimuksiin ulkopuoliseen labraan. Kuulemma mykoplasma voi aiheuttaa pitkään korkealla olevan pH:n ja sitä ei heillä pystytä klinikalla tutkimaan. Varasin siis maanataiksi uuden ajan. Torstaina päädyin myös tilaamaan pH-liuskoja kotiin. Apteekissa maksaa hirveästi ja netissä oli yli puolet halvemmalla. No tulikin yllätyksenä jo tänään postissa. Koirat oli tietty mukana postia hakemassa ja pissat tuli sillä reissulla oli siis odoteltava, jotta pääsee testailemaan. Uffelta sain eka testattua ja pH oli siinä 5-6 paikkeilla, kuten vähän odotinkin. Isla ei pissannut, kun ekan kerran koitin. Tuntui vähän oudolta, kun tän pissavaivan aikana se yleensä on pissinyt ihan jatkuvasti. (Aamullakin jäi vähän epäselväksi pissasiko se ekalla pihakäynnilla lainkaan vaiko vasta, kun lähdettiin käelylle...) No sain kuitenkin vähän myöhemmin myös Islalta otettua pH:n ja suureksi yllätykseksi liuskan väri oli ihan selkäesti sama kuin paketin päällä olevassa "kartassa" 6!! Siis 6...! Oli pakko tarkistaa uudestaan, mutta kutosena pysyi... Oliskohan se tiistaina vaihdettu ruoka siis tehonnut näin hyvin!??!? RC.n ruuassa on kyllä enemmän natriumia, jotta koira joisi enemmän ja Islahan on juonut enempi nyt (ehkä??). Eikä siinä ole sitä viljaa, jota olen vähän aina vältellyt... Eläinlääkäriä en saa kiinni ennen maanantai-aamua ja ab on nyt loppu... Tässä olis varmaan hyvä kuitenkin syöttää myös antibioottia, kun nyt pH on normaali, niin bakteeritkin kuolis helpommin ja kun pH on normaali, niin tuskin tarvii mitään punktionäytettä ottaa maanantaina sittenkään...
No pitää viel ottaa pH:t huomenna ja sunnuntaina, jospa tämän päiväinen oli kuitenkin virhe...

Tässä vielä muutama tällä viikolla otettuja kuvia. Kivaa kun on kesä! :)


Uffe ja muovilintu, jota oli kiva noutaa. :)


maanantai 13. toukokuuta 2013

Eikö tää koskaan lopu...?

Joo, tää vuosi tuntuu olevan alusta asti yhtä vaivaa vaan. Välillä Isla, välillä Uffe ja joskus molemmat yhdessä... :(
Niin, mutta kävimme sentään molempien koirien kanssa Match Showssa Kalannissa 7.4. Uffen esiintyminen oli ihan perus Uffea, kulki hienosti ja komensi namia. ;) Sininen nauha siis tuli isojen aikuisten kehästä, kun haukkuminen kehässä ei ehkä ole niin suotavaa... :) Sinisten kehässä ei päästy enää jatkoon. Isla esiintyi pienten aikuisten kehässä ja Islankin esiintyminen oli tavanomaista, eli äärettömän rauhallista ja olemus oli vähän, että kyllä mä täällä sun kanssa kuljen kun kerta haluat.. :) Sininen nauha tuli ja sinisten kehässä päästiin jatkoon. Suuri yllätys oli, kun Isla valittiin pienten aikuisten sinisten ekaksi!! Vau! No, osaahan Isla esiintyä hienosti ja on tosi kokenut näyttelykehässä. Islan kanssa siis päästiin BIS-kehään ja siellä tuli sitten esille se toinen puoli Islan näyttelyesiintymisestä. :o Isla kun ei ihan joka koiraa siedä ja jotkut nartut on vaan sille liikaa... Meidän edellä kulkeva narttu oli sellainen jostain syystä, heti kehään mentyämme alkoi räksytys. Ja Islan kohdalla ei aina auta namit ei komennot... Yritin saada välimatkaa siihen koiraan ja Islan huomion minuun ja nameihin, mutta kehässä kuljin säntäilevän ja haukkuvan koiran kanssa. Tuomari siis kättelikin meidät ensimmäisten joukossa pois. Voi Islaa, kun oppis olemaan nätisti... :)
Mätsärissä oli mukana myös kooikeri Nekku junnuluokassa ja Nekku ylsi hienolla esiintymisellä sinisten toiseksi! Onnea Petra ja Nekku! :)
Iipa pienten aikuisten SIN 1 !! 7.4.2013 Kalannin mätsärissä

Tästäpä sitten alkoi se meidän alamäki... :( Kiinnitin huomiota Islan tiheään pissaamiseen. Perinteisesti Isla on pissannut maks. 3-4 kertaa päivässä ja nekin vasta, kun on jo jonkin matkaa kävelty. Juoksujen aikana saattaa pissailla hiukan useammin. No nyt lenkin mittaan pissaamisia tuli alkuun ehkä 2-3 yhden lenkin aikana. Muutaman päivän sisällä loppu lenkistä saattoi pissailla ihan muutaman kymmenen metrin välein... Tuolloin oli vielä vähän lunta maassa siellä täällä ja huomasinkin loppu lenkistä verijälkiä lumessa. Soitin eläinlääkäriin ja hän pyysi tuomaan näytteen seuraavana aamuna. Sain näytteen purkkiin ja päätin ottaa koirankin mukaan, oli pissa sen verran tummaata. No näytteestä löytyi bakteereita, verta, leukosyyttejä, proteiineja sekä liian korkea pH. Lisäksi lämpöä oli hiukan, mutta tulehdusarvo oli kuitenkin ok. Saatiin 10 päivän antibioottikuuri ja parin päivän päästä selvisi herkkyystutkimusten tulokset, joiden mukaan pitäisi olla tehokas lääke tähän bakteeriin. Kaikki piti siis olla hyvin. Islan kuurin loppumisen aikaan oli varattu Uffelle aika verikoekontrolliin sen lääkärin virheestä johtuvan kipulääkeyliannoksen vuoksi. Uffella on iän myötä tullut erittäin suuri eläinlääkärikammo ja inho. Verikokeen ottaminen ei siis onnistunut ilman rauhoitusta, joten samalla tarkastettiin, miten eturauhanen on lähtenyt paranemaan. No eihän se ollut, vaan oli suuri edelleen... Nyt täytyy siis miettiä miten se saadaan rauhoittumaan ilman kastraatiota. Silloin oli se Islan sterilisaatioaika jo tulossa, joten sen ajateltiin rauhoittavan myös Uffen tilannetta kovasti. Tälle asialle ei siis tehty mitään suurempaa. Verikokeen tulokset tulivatkin samantien ja lääkäri totesi, ettei ole olut haittaa liian suuresta Rimadylin annoksesta. Hieno juttu! Lääkärillä oli kova kiire, kun oli jo työpäivä loppunut ja yksi asiakas vielä meidän lisäksi kesken. Me siis hoidimme loput asiat hoitajan kanssa. Maksaessani kävikin ilmi, että yksi arvo oli kuitenkin koholla, mutta lääkärin mukaan se johtuu eturauhasvaivasta eikä Rimadylistä. Uskoa kai pitää, mutta miten afos (eli yksi maksa-arvoista) nousee eturauhasvaivassa....??  No, myöhemmin juttelin toisen lääkärin kanssa ja hän oli samaa mieltä asiasta. Kuulemma afos nousee helposti ilma syytä, varsinkin kun alkaa tulemaan koiralle ikää... Muut arvot kuitenkin kunnossa, joten ei huolta tästä!

Koska Islalle oli jo varattu sterilisaatioaika, joka oli pari päivää kuurin jälkeen, otettiin kontrollinäyte varoiksi. No sieltäpä löytyi edelleen bakteereita ja verta. Uusi tehokkaampi kuuri aloitettiin ja sterilisaatio peruttiin tulehduksen takia. Uuden kuurin lopulla jo tiesin, ettei varmasti ollut tehonnut ja uudessa näytteessä olikin edelleen bakteereita ja verta pari päivää kuurin jälkeen. Nyt näytteestä tutkittiin myös virtsakiteet. Ekastakin ne kai katsottiin, mutta tuosta kontrollista ei... No kiteitähän siellä oli ja sitten taas varaamaan uutta aikaa. Nyt Islan rakko ultrattiin ja otettiin pissanäyte punktiolla, jotta se olisi "steriiliä". Ultrassa havaittiin selvästi virtsakiviä, läpimitaltaan alle 1cm. Vaihtoehtoina tässä vaiheessa oli joka ruokavaliohoito, jos kivat ovat sulaavaa muotoa. Mutta, jos kivat eivät sula ruokavaliolla, niin olisi edessä rakon huuhtelu tai mahdollisesti leikkaus, jos kivet ovat liian isoja! Jäimme sitten odottelemaan virtsanäytteen tutkimustuloksia, tuossa ajassa ehdin jo olemaan varma, että leikata pitää... :/ Virtsasta löytyi bakteereita, verta, leukosyytejä, kiteitä ja pH oli edelleen korkea. Lääkärin mukaan virtsasta löytyneet kiteet olivat kuitenkin sulavaa muotoa, joten ruokavalion muutos pitäisi sulattaa myös kivet. Ei siis tarvitse edes huuhtelu ja suunniteltu röntgenkin jätittiin ottamatta. Erikoisruokaa pitää syödä yhteensä 6kk, ekat 1-1,5kk kiviä sulattavaa ruokaa ja loppu aika kiviä ehkäisevää ruokaa. 1,5kk päästä on uusinta ultra, josta selviää ovatko kaikki kivet hävinneet erikoisruualla. Pissanäytteestä otettiin vielä viljely, jotta selviäisi, mikä antibiootti kannattaa aloittaa. Keskiviikkona siis käytiin lääkärissä ja helatorstain ja tulevan viikonlopun takia tulos saatiin vasta tänään, Maanantaina. Lääkäri määräsi Islalle 3 viikon(!) antibiootikuurin Oriprim Vettiä. Pitkän kuurin vuoksi Islan vointia pitää seurata tarkkaan, lääke saattaa aiheuttaa perinteisten vatsavaivojen lisäksi, oksentelua, tiheää pissaamista, juomisen lisääntymistä (munuaisvaivat?) ja kuiva silmäisyyttä... JES, tätä me vielä tarvitaankin... Tämän luulisi jo tehoavan ruokavaliohoidon lisäksi! Ongelmanahan on se, että tulehdus voi aiheuttaa kiviä, mutta myös se että kivet edesauttavat tulehduksen syntyä ja sen hoitaminen on vaikeaa. Eli siis molempia on hoidettava, kunnes molemmista päästään eroon... Islalle oli varattu torstaiksi fyssari, mutta se peruuttiin varmuuden vuoksi. Ettei tule mitään lisää haittaa, parannellaan tätä nyt ensin...

Kaiken tämän lisäksihän se Islan sterilisaatio siirtyy, kunnes kivet ovat hävinneet. Eli joku 2kk, ellei Islalla ole sitten ne juoksut juuri silloin. Juoksuista olisi hyvä odottaa vähintään 2kk ennen leikkausta. Ja Islallahan oli ekä tulehdus 2kk viime juoksujen jälkeen.... Että saas nähdä miten käy. Tämä ei tosiaan myöskään helpota Uffen vointia, kun on hyvän hajuinen narttu kotona. Tässä on nyt mietitty, että Uffen eturauhanen pitäis tutkia tarkemmin, eli ultrata. Sitä kun ei olla vielä tehty ja sillä selviää monta asiaa. Tähän asti Uffea on hoitanut lähinnä meidän kunnaneläinlääkäri, mutta ultra aikaa olen varaamassa lääkäriltä, joka on perehtynyt koirien lisääntymiseen. Hänen mukaansa Uffelle kannattaisi kokeille ihan toista lääkettä, mitä on viimeksi annettu. Toinen lääke on turvallisempi, jos haluaa varmistua, ettei lisääntyminen vaikeudu ja se on pidempi vaikutteinenkin... Nyt lauantaina on Uffella koiranäyttely, sopivasti tässä dopinginaikojen välissä. Voipi olla, että tänä vuonna ei muita näyttelyitä enää olisikaan, jos päädymme siihen pitkävaikutteiseen hoitoon. Siinä oli muistaakseni 6kk dopingaika... No eipä näyttelyillä niin väliä, kunhan saadaan koira kuntoon ja pysyisi vielä edes joku mahdollisuus jälkeläisiinkin. Jos joku vaikka haluaisi itseni lisäksi Uffea jalostukseen käyttää. (Mun on hyvä sitä suunnitella, kun ei ole edes sitä jalostusnarttua...;) )

Eipä ole helppoa taaskaan... :(

Lisäystä:
Enpäs muistanut eilen kirjoittaa, että Uffen kanssa on tässä välissä käyty kaksi kertaa osteopaatilla ja kerran fyssarilla. Rangan jumit ja lukot saatu auki ja lantio suoristui. Fyssarin mukaan Uffen lannerangan kireys johtuu juurikin eturahasesta. Kipeän rauhasen vuoksi Uffe vetää itsensä "kasaan" ja se aiheuttaa jumeja lannerankaan. Että senkin vuoksi pitää pian saada selvyys eturauhasen tilasta. Kunpa se pitkävaikutteinen hoito auttaisi!